Thomas Brunstrøm ja Thorbjørn Christoffersen: Kun Sallin isä oli lapsi

 

Salli kuuntelee päivästä toiseen isänsä hurjia tarinoita. Isä kertoo millaista oli silloin, kun hän oli lapsi. Mutta Salli ei oikein usko, että tarinat ovat tosia. Olisiko isä tosiaan joutunut nukkumaan märässä pahvilaatikossa, tai saanut joululahjaksi ainoastaan puolikkaan appelsiinin? Salli päättää ottaa selvää, onko puheet tosia.

""Viikonloppuna? Ei sellaista ollut vielä keksitty. Kävimme koulussa joka päivä. Sunnuntaisin menimme kouluun KAKSI kertaa", isä sanoi, ja hänen kasvoilleen levisi sama ilme kuin aina silloin, kun hän oli mielestään sanonut jotain hyvin nokkelaa."

Kun Sallin isä oli lapsi -kirjassa kurkistetaan jälleen perheeseen, jossa päätähtenä paistattelee Sallin ratkiriemukas isä. Tällä kertaa Salli saa kuulla monen monta hurjaa väitettä isänsä lapsuudesta. Sallilla alkaa palaa pinna. Hän on varma, että isä valehtelee. Lukijalle nuo tarinat, sekä Sallin ja tämän isän välinen vitsailu saavat hymyn huulille useaan kertaan. 

Tälläkin kertaa Sallin vauhdikas pikkuveli on päässyt tarinaan mukaan suurimmaksi osaksi kuvituksen kautta, jossa hän onkin touhottamassa kaikenlaista. Tosin tässä kirjassa kirjojen ystävät joutuvat kokemaan kauhunhetkiä, kun pikkuveli tuhoaa kuvituksessa kirjoja. 

Sallin isä -sarja on ihanan värikäs, sydämellinen ja hauska. Se sopii loistavasti hetkiin, kun kaipaa piristystä ja hauskoja juttuja.

Kun Sallin isä oli lapsi, (Dengans Sallys far var dreng, 2019)

KVALITI, 2023

Suom. Sirpa Alkunen

Arvostelukappale

Frida Skybäck: Kirjakauppa Thamesin varrella

 

Charlotte on nuori leski, jolla riittää töitä yrityksensä parissa Ruotsissa. Sitten hän perii Lontoosta kirjakaupan tädiltään, jota ei edes tuntenut. Perintö ei kiinnosta, mutta asia on silti hoidettava. Niinpä hän lähtee Lontooseen selvittämään asiaa ja myymään kaupan. Paikan päällä hän saa kuitenkin huomata, ettei yrityksellä mene hyvin. Henkilökunta on omalaatuista, mutta alkaa pikku hiljaa tuntua ihan mukavalta. 

"Vaikuttuneena hän antoi katseensa harhailla. Tämä kirjakauppa oli todellakin aivan omaa luokkaansa. Ulkoapäin se oli näyttänyt viihtyisältä, joskin melko vaatimattomalta, mutta sisällä avautui aivan toinen maailma."s.24

Kirjakauppa Thamesin varrella on kirjakauppamiljöistä pitävän nappivalinta. 

Kirjakaupan arkeen ja tunnelmiin päästäänkin tässä kirjassa kunnolla tutustumaan. Tuo kauppa ja sen ihanat työntekijät, ja tietysti sen yläkerrassa asuva kissa ovatkin kirjan parasta antia. 

Pidin kirjan muista hahmoista huomattavasti enemmän kuin itse Charlottesta. Vaikka Charlotte onkin tavallaan kirjan päähenkilö, jää hän mielestäni etäiseksi, hän on hiukan tyhjän oloinen hahmo, kun taas kaikista muista hahmoista löytyi paljon kiinnostavia puolia. 

Kirja kulkee kahdessa aikatasossa, nykyajassa, sekä 1980-luvulla, jonka kautta saadaan selvyyttä Charlotten äidin ja tädin välirikkoon. Nykyaikaan sijoittuva juoni on hyvin ennalta-arvattava, mutta sen loppu tarjosi hauskan pienen yllätyksen, jota en osannut odottaa. 

Tämä kirja on rauhallista, kiireetöntä luettavaa. Juoni etenee verkkaisesti kirjakaupan asioiden parissa. Siinä ohella salaisuudet pikkuhiljaa selviävät ja hahmojen suhdekiemurat etenevät. Juoneen mahtuu surua ja ongelmia, mutta niitä ei sen suuremmin käsitellä.

Kirjakauppa Thamesin varrella, (Bokhandeln pä Riverside Drive, 2018)

WSOY, 2021

Suom. Annamari Typpö

s.480

Beth Reekles: The Kissing Booth

 

Elle järjestää parhaan ystävänsä kanssa pussauskojun koulun tapahtumaan. Kaikki rakastavat ideaa, ja Ellekin pitää ideasta, kunnes joutuu itse pussattavaksi. Hän saa ensisuudelmansa kojussa, ja kaiken lisäksi hän saa sen parhaan ystävänsä veljeltä, Noahilta, johon on ollut ihastunut ties kuinka kauan. Suudelman jälkeen mikään ei ole kuin ennen.

""Elle, what´s going on with you and Flynn? I mean, really?" Rachel asked quietly. I heard a chair creak as Lisa leaned toward me too."s.197

The Kissing Booth valikoitui luettavaksi kirjan pohjalta tehdyn elokuvan perusteella. Elokuva kun oli ihan söpö. Mutta tällä kertaa elokuva oli mielestäni miljoona kertaa parempi kuin tämä kirja, johon ei oltu saatu sellaista söpöä tunnelmaa juurikaan. 

Kirja oli kesken pienen ikuisuuden, sillä mikään ei oikeastaan houkutellut sen pariin ihan kelvollisen alun jälkeen. Alussa vielä pidin kirjasta, sillä Ellen ja Leen ystävyyttä on kiva seurata, ja Ellen ihastus Noahiin kuulostaa söpöltä. Juoni etenee kuitenkin hitaasti ja tapahtumia on vähän ja ne ovat tylsiä. Onneksi sentään kirjan teksti on helppolukuista ja suhteellisen nopeaa luettavaa, jos vaan jaksaa kahlata puuduttavan tarinan parissa. 

Minua ei jaksanut kiinnostaa juuri mikään tässä kirjassa. Noah ei ole suloisen suojelevainen vaan kontrolloiva ja ahdistava. Sehän ei minua välttämättä kirjassa haittaa, vaan voi olla kiinnostava tehokeino hyvin kirjoitettuna, mutta tässä kirjassa sekään ei oikein lähtenyt, kun sekin juonikuvio oli vaisu. Juoni oli muutenkin mitäänsanomatonta laimeaa teinidraamaa ilman mitään sen syvällisempää.

The Kissing Booth

Gorgi Books, 2013

s.441

Colleen Hoover: Verityn varjo

 

Kirjailija Lowen saa rahakkaan työtilaisuuden. Hänelle tarjotaan mahdollisuutta kirjoittaa supersuosittu kirjasarja loppuun, sillä sarjan oikea kirjoittaja, Verity ei sitä enää pysty tekemään jouduttuaan vakavaan onnettomuuteen. 

Lowen päättää tarttua tilaisuuteen ja onkin pian tutkimassa Verityn työhuonetta saadakseen käsityksen tulevasta työstään. Mutta hän päätyykin saamaan selville kammottavia asioita. Crawfordien kartano kätkee sisäänsä paljon surua ja salaisuuksia.

"Olen yhä polvillani keskellä Verityn työhuoneen lattiaa, kun kyyneleet tulevat. Ne eivät valu alas poskilleni: pidättelen niitä hengittämällä syvään ja suuntaan ajatukseni toisaalle keskittymällä polviani jäytävään kipuun. En edes tiedä, onko tämä surua vai vihaa."s.129

Verityn varjo jätti minuun hyvin ristiriitaiset ajatukset. Juoni kuulostaa karmivan ihanalta, onhan siinä kartano, kirjailijoita ja synkkiä salaisuuksia. Nämä asiat olisivatkin olleet kiinnostavia ja jopa kammottavia, jos kaikkea ei olisi kuorrutettu ihan liiallisella seksillä. 

Hoover osaa kirjoittaa hyvin vetävää tekstiä, jota haluaa lukea koko ajan eteenpäin, vaikka itse tarina tökki välillä pahastikin. Luinkin kirjan vauhdilla ja pidin sen tyylistä. 

Mutta sitten itse tarina. Se junnaa ihan liikaa seksin ympärillä, siitä puhutaan mitä kummallisimpina hetkinä ja se vie tilan melkein kaikelta muulta. Myös oikeastaan kaikki kirjan suuret juonenkäänteet lopun paljastusta lukuun ottamatta oli hyvin ennalta-arvattavia. Tämän kirjan hurjat käänteet tuntuivat jo niin moneen kertaan nähdyiltä. 

Kirja ei siis antanut minulle yhtikäs mitään, mutta silti annan Hooverille mieluusti uuden mahdollisuuden, sillä tässä kirjoitustyylissä vaan on imua. 

Verityn varjo, (Verity, 2018)

WSOY, 2023

Suom. Taina Wallin

s.359

Helena Meripaasi: Elämäni frettinä

 

Kisse palaa eläinkatraansa kanssa Suomeen Hollannin reissulta. Hän valmistuu ylioppilaaksi ja nyt pitäisi tehdä päätöksiä tulevaisuuden suhteen. Opiskelu eläinlääketieteellisessä kiinnostaa, mutta luku-urakka pääsykokeisiin on valtava. Rakas koiraharrastuskin herättää hänessä uusia ajatuksia. Ylipäätään paikkansa löytäminen maailmassa ahdistaa.

"En ollut oikeastaan kertaakaan elämässäni vielä ajatellut töihin menoa. Ja ajatus tuntui aivan absurdilta. Että laahustaisi jonnekin joka aamu, viettäisi kahdeksan tuntia tekemällä jotain älytöntä, josta saisi rahaa. Ehkä maailman ahdistavin ajatus."s.87

Elämäni frettinä on Kissestä kertovan sarjan ensimmäinen osa.

Kirja on uskottava ja hyvin samaistuttava tarina täynnä eläimiä ja pohdintaa elämästä.

Tämä kirja pääsi yllättämään. Odotin sellaista perus tarinaa, jossa on eläimiä, ei mitään sen suurempaa tai syvällisempää, mutta tämähän oli todella tarkanäköinen ja ajatuksia herättävä kirja. Kissellä on elämä edessä, mutta vaikeuksia päättää mitä sillä haluaisi tehdä. Hän ehtiikin kirjan aikana pohtimaan eläinharrastuksensa järkevyyttä, perhesuhteita, töitä, koulua, ystävyyttä ja parisuhdeasioita. Kirjassa ei ole järin suuria juonikuvioita, mutta tylsältä se ei silti tunnu, sillä Kissen arkea ja ajatuksia jaksaa kyllä tarkkailla. 

Pidin tästä kovasti kaikkien itsellenikin niin tuttujen ajatusten takia. Tähän on varmasti monen helppo samaistua. Tietysti koirat olivat myös ihana asia kirjassa, ja niistä puhuttiin paljon. Teatteriharrastus ei sen sijaan kiinnostanut yhtään. Innolla odotan mitä kirjan jatko-osat tuovat Kissen elämään. 

Elämäni frettinä

Otava, 2006

Kannen suunnittelu: Tiina Palokoski

s.231

Thomas Taylor: Kammovarjo

 

Aaverannassa odotetaan perinteistä syksyn juhlaa, Kammoyötä. Ohjelma on joka vuosi sama, kunnes tänä syksynä paikalle saapuukin kummallinen teatteriryhmä, joka ilmoittaa esittävänsä kammoyön näytöksen. 

Alkaa jälleen uusi seikkailu kun kirja-apteekin omistaja katoaa, ja alkaa tapahtua muitakin omituisia ja karmivia asioita. Herbert ja Orvokki päättävät selvittää asian yhdessä, mutta tällä kertaa heidän ystävyytensäkin on koetuksella.

"Rouva Fossiili soittaa kampiliirallaan lyhyen merimiespolkan sillä välin kun tohtori vaihtaa lavasteet ja minä mutustelen maukkainta keksiä, jonka olen aikoihin saanut. Ja niin Kammoyön tarina avautuu edessämme valon ja varjon näytöksenä."s.95

Kammovarjo on Aaverantaan sijoittuvan sarjan kolmas osa. 

Olen hehkuttanut sarjan kahta aiempaa osaa ja hehkutan myös tätä, sillä tämä on vähintään yhtä hyvä kuin sarjan aiemmatkin osat. 

Tämän kirjan kieli, maailma, hahmot ja ihanan mystiset ja salaperäiset tarinat, joissa vilahtelee karmivia otuksia ovat aivan täydellisiä. Nämä tarinat haluan varmasti joskus lukea uudestaan, ja olen iloinen, ettei tämä jäänytkään trilogiaksi, vaan sarjaan on ilmestynyt lisää osia. 

Taylor on luonut tähänkin kirjaan niin täydellisen tunnelman. Sellainen aavemainen, kutkuttavan jännittävä ja salaperäinen tunnelma viipyilee sivuilla kun lukija pääsee Aaverannan syksyisille kaduille yhdessä Herbertin ja Orvokin kanssa. Kammoyö ja Kammovarjo ovatkin suosikkejani aaverannassa tähän asti esitellyistä taruista, ja niihin liittyvät kynttilät ja muut yksityiskohdat osuivat jälleen nappiin. 

Toki kaiken upean tunnelmoinnin keskellä on myös hyvin vauhdikas seikkailu täynnä mysteerien selvittelyä, menneisyyden salaisuuksia ja puhdasta toimintaa. 

Kammovarjo, (Shadowghast, 2021)

WSOY, 2021

Suom. Jaana Kapari-Jatta

Kannen kuvat: George Ermos ja Thomas Taylor

s.356

Lucinda Riley: Auringon sisar

 

Electra paahtaa huippumallin töitä ja nollaa sitten päänsä New Yorkissa huumeilla ja alkoholilla. Isänsä kuolemaa hän ei ole pystynyt käsittelemään. Elämä jatkuu tähän tyyliin, kunnes isoäidiksi esittäytynyt nainen päättää kertoa hänelle tarinaa menneisyydestä ja pikku hiljaa Electrankin kiinnostus omaa alkuperää kohtaan herää. Electran perhe on huolissaan huonovointisesta huumeriippuvaisesta siskostaan, mutta Electran on käytävä hyvin pohjalla, ennen kuin paraneminen voi alkaa.

Historiaosuus sijoittuu osittain Afrikkaan, jossa rotuerottelu on hurjaa.

"Seurasin Mariamia ulos asunnosta, ja minusta tuntui täsmälleen samalta kuin silloin, kun lähdin Atlantisista sisäoppilaitokseen aloittamaan uutta lukukautta. Voisin helposti kääntyä ympäri ja palata sisään, kaataa itselleni vodkaryypyn ja vetää viivan..."s.296

Auringon sisar on Seitsemän sisarta -sarjan kuudes osa.

Tämä kirja on varsinainen järkäle, mutta sen suurta kokoa ei kannata pelästyä, sillä tarina on helppolukuinen ja vetävä. 

Electran tarina on täynnä vakavia ja synkkiä aiheita. Huumeongelmia, alkoholismia, rotuerottelua ja rasismia, kaikkea tätä ja paljon muuta käsitellään kirjassa. Tässä kirjassa olikin mielestäni aiheina paljon isompia asioita kuin aiemmissa osissa, mutta niiden käsittely pysyi silti samanlaisena kuin muissakin osissa, eli pääpaino on viihteellisessä tarinassa. Hiukan tulikin sellainen olo, ettei näin montaa isoa asiaa olisi kannattanut ottaa yhden siskon tarinaan, sillä nyt ne selvisivät vähän turhankin ruusuisesti ja heppoisesti. 

Historiaan sijoittuva tarina oli myös jälleen kiinnostava, mutta kurkistus Afrikkaan olisi voinut olla isompikin. Näiden lisäksi kirjassa kulki sivujuonia, kun Electran ympärillä olevien ihmisten kautta käsiteltiinn myös lisää alkoholiongelmia ja eri uskontokuntiin kuuluvien välistä rakkautta ja sen ongelmia. 

Olihan tämä taas koukuttava, mutta ei kuulu Seitsemän sisarta -sarjassa suosikkeihini, sillä en oikeastaan innostu kirjoista, joissa puhutaan paljon alkoholista ja huumeista. Electra jäikin sisaruksista kaukaisimmaksi. Hänenkin tarinassa oli kuitenkin alkamassa kiinnostava uusi mielenkiinnonkohde, mutta asia jätettiin alkutekijöihin. 

Auringon sisar, (The Sun Sister, 2019)

Bazar, 2020

Suom. Hilkka Pekkanen

s.906