Rebecca tapaa salaperäisen muukalaisen Lucianin, joka ei tunne itseään, eikä muista menneisyyttään, mutta hän tuntuu tietävän paljon asioita Rebeccan menneisyydestä, ja jopa tulevaisuudesta. He vetävät toisiaan puoleensa magneetin lailla, ja erossa oleminen tuntuu mahdottomalta ajatukselta.
Ihana! Lucian romaani herätti kaikenlaisia tunteita, taisin muutaman kyyneleenkin tirauttaa... Tämä oli yksi niistä kirjoista, joissa arvailen kokoajan mitä mahtaa tapahtua, ja jossa mielikuvitus laukkaa. Yksikään arvaus ei vaan osunut oikeean. Yksi pöhköimmistä arvauksista taisi olla se, että Lucian liittyisi jotenkin Rebeccan lapsuuden nalleen. Kirjaa piti lukea koko ajan, kun ei millään olisi malttanut lopettaa. Tämän tarinan rakkaus ei tosiaan ollut mikään helppojuttu, ja loppuun asti piti vain toivoa parasta. Kirjassa puhuttiin paljon myös ystävyydestä, ja perheestä. Lempihahmoa on vaikea valita, mutta Rebeccan äidin naisystävä Spatz oli yksi suosikeistani.
Lucian (Lucian, 2009)
Suom: Tiina Hakala
Otava, 2010
s.573
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti