Tuula elää hyvää elämää miehensä Harrin ja kymmenen vuotiaan poikansa Roopen kanssa. Yhtenä päivänä hänen mieleensä syntyy ajatus sijoituslapsesta. Tuula kertoo ideasta Harrille joka on aluksi hyvin epäileväinen.
Asiasta hankitaan kuitenkin yhdessä lisää tietoa ja pian he ovat jo kursseilla kuuntelemassa opastusta sijoituslapsen kanssa elämisestä.
Nopeammin kuin he olisivat uskoneetkaan heille on löydetty sopivat lapset. Sisarukset Luke ja Venni.
Tuulan, Harrin ja Roopen on opeteltava elämään tuntemattomien ihmisten lapsien kanssa ja kestettävä lapsien äidin viha.
Onnen tunti oli kolmas lukemani Härkösen kirja. Onnen tunti on kirja Sijoituslapsista, vanhemmuudesta, välinpitämättömyydestä, heitteillejätöstä ja monesta muusta. Suurimmaksi osaksi kirja kertoo Tuulan perheestä. Tuula onkin kirjan minäkertoja. Hän on nuorempana kokenut monenlaista ja nyt unohdetut tunteet pääsevät pintaan, kun perheeseen muuttaa Luke ja Venni.
Onnen tunnissa mietitään minkälainen on hyvä äiti tai isä. Minkälainen hyvän vanhemman pitäisi olla ja minkälainen on huono vanhempi. Kirja ei ole kovin pitkä, mutta hyvä se on. Koko juttu mahtuu hyvin kirjaan eikä tunnu liian löyhältä. Tämä on todella koukuttava omasta mielestäni ja puhekieli tuo rentoutta, sekä aitoutta kirjaan. Alussa kaikki on melko rauhallista, mutta loppua kohden tunteet kiristyvät ja asioita saadaan sanottua enemmän ulos. Kirjan henkilöt ovatkin lähinnä lapsia ja perheitä, sekä tietysti muutama sosiaalityöntekijä. Kaikki ovat kuitenkin hyvin erilaisia ja kaikki kuvaillaan Tuulan näkökulmasta.
Pidin kovasti tästä kirjasta ja suosittelen lukemaan. :)
Onnen tunti
Otava, 2011
s.287
Kansi: Kirsti Maula
Kannen sateenvarjo: Alamy/Judith Collins
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti