maanantai 6. tammikuuta 2014

Qiu Xiaolong: Punaisen merkin tanssija


Feng on saapunut Yhdysvaltoihin laittomasti Kiinasta. Yhdysvalloissa järjestetään oikeudenkäyntiä, johon Fengiä tarvitaan todistajaksi. Feng suostuu jos hän saa vaimonsa luokseen Kiinasta.
Komisario Catherine Rohn lähetetään Shanghaihin hakemaan Fengin vaimoa. Helpolta vaikuttava tehtävä muuttuukin monimutkaiseksi, kun Fengin vaimo katoaa.
Poliisilaitoksen nouseva tähti Chen Cao määrätään tehtävän johtoon ja huolehtimaan Amerikkalaisvieraan viihtyvyydestä.
Chenin tehtävä ei ole helppo, sillä hänestä tuntuu, että rikoksen ei ole tarkoituskaan selvitä ja vastassa on kiinalainen mafia.

Aloitin vuoden 2014 ylikomisario Chen Caon toisen jutun parissa.
Punaisen merkin tanssija vie lukijan syvälle Kiinan kulttuuriin ja maisemiin. Itse rikoksen selvittäminen tuntuu olevan vasta toisella sijalla, joka on minun mieleeni. Amerikkalaiselle vieraalle yritetään tehdä mahdollisimman hyvä vaikutus Kiinasta. Jo ensimmäisessä kirjassa jonka luin kesällä, päästiin tutustumaan köyhiin oloihin. Tässä kirjassa kuvailtiin myös rikkaiden oloa, ja Catherinen kautta päästiin tutustumaan kalliiseen hotelliin ja loistaviin ravintoloihin.
Ruoka on yksi suuri asia joka kirjasta jää mieleen. Erikoisia Suomen kulttuurista eroavia ruokalajeja vilahteli kirjan sivuilla paljon. Viehettäviltä ja mielenkiintoisilta näyttävissä puutarhoissa juodaan herkullista teetä katsellen virtaavia puroja ja runon pätkät Chenin lausumina lisäävät tunnelmaa.
Upean tunnelman keskellä pysyvät kuitenkin raskaammatkin aiheet. Pakko abortit, yhden lapsen kulttuuri, pienet ja köyhät elintilat perheillä, sekä poliisien ja rikollisten yhteydet toisiinsa.
Henkilöstö on suunnilleen sama, kuin ensimmäisessä kirjassa. Uusina kasvoina ovat Catherine, Feng ja hänen vaimonsa, sekä muutamia muita. Chen on loistava päähenkilö. Hän on monipuolinen herkkien runojensa kanssa, mutta jääräpäinen ja taitava selvittäessään rikoksia.
Suosittelen lämpimästi lukemaan. Minut tuo kiehtova Kiinan kulttuuri ainakin vie mukanaan ja harvoin pääsee näin hyvin tunnelmaan mukaan. Varsinkin, kun aihe on itselleni ennestään melko tuntematon. :)


Punaisen merkin tanssija (The Character Dancer, 2002)
Otava, 2006
Suom. Leena Peltomaa
s.413
Kannen kuva: Sandi Fellman

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti