Ilkka Auer: Anastasia

Kristianilla on kesäloma ja hän lähtee viettämään sitä isovanhempiensa luokse pieneen Friggesbyn kylään, joka on entinen Neuvostoliiton sotilastukikohta-alue. Kylässä odottavat häntä malttamattomana hänen ystävänsä Matias ja Elsa, joilla onkin paljon jännittävää kerrottavaa.
Kylässä on tapahtunut paljon kummallisia asioita, jotka saavat nuorten ajatukset laukkaamaan villisti. Kuolemat, katoamiset ja kylähullujen entistä hullumpi käytös täyttävät kesäpäivät, niin hurjilla ja kammottavilla hetkillä, ettei nuorten tarvitse vilkaistakaan Kristianin mukaan pakkaamia kauhuelokuvia.
Nuorten on yritettävä selvittää kylää piinaavat kauheudet ennen kuin on liian myöhäistä.

Anastasia on nuorten kauhukirja, mutta sopii loistavasti myös vanhemmille kauhusta pitäville lukijoille.
Kirja etenee vauhdilla ja kauhua riittää. Karmivat kylän asukkaat, ränsistyneet hylätyt talot, pimeät metsät ja vuosikausia piilossa pysyneet salaisuudet täyttävät kirjan ja pitävät mielenkiinnon yllä alusta loppuun saakka.

Tunnustan, että tätä kirjaa lukiessani oli pakko välillä vilkaista olan yli, ettei siellä selän takana vaan ole mörköjä. :D En muista ennen tätä kirjaa lukeneeni kovinkaan montaa oikeasti pelottavaa kirjaa, mutta tätä lukiessa selkäpiitä hiukan karmi. Uskon, että tätä kirjaa voisi jaksaa lukea moni sellainenkin nuori, joka ei muuten hirveästi lue. Suosittelisin myös nuorille pojille, jos vaan kauhu kiinnostaa.

Kirjassa oli rento tyyli, joka ilmeni erityisesti dialogeissa. Nuorten keskustelut olivatkin uskottavia, ja sujuvia. Ne kuljettivat kirjaa hyvin eteenpäin ja niitä oli ilo lukea, koska ne sopivat tyyliltään kirjaan erittäin hyvin.


Anastasia, 2017
Haamu Kustannus
Kannen kuvat: Broci
S. 245
Arvostelukappale

Tuulia Matilainen: Hullu koira

Lena saa täysin tavallisen toimeksiannon. Hänen on määrä matkustaa Viroon, pieneen majataloon taluttamaan liiketoimea häiritsevä aave pois. Lena on taluttaja. Hän pystyy keskustelemaan ja auttamaan vainajia, jotka eivät jostain syystä ole poistunut ihmisten keskuudesta kuoltuaan. Lena on kokenut monenlaista raskaassa työssään ja kokemusta on ehtinyt kertyä, mutta Virossa hän tekee kaikkien taluttajien pelkäämän virheen.

Hullu koira on kaunis ja haikea tarina surumielisine aaveineen. Se on rakkaustarina, jollaista ei odota, mutta johon uppoutuu täysin. Pidän Matilaisen tekstistä erittäin paljon. Se kuvailee todentuntuisesti ympäristöä ja johdattaa lukijan aaveiden muistojen kautta aikaan, jolloin Viro miehittettiin.

Tarina etenee nopeasti, mutta kirjan tyyli on silti rauhallinen. Hirvittäviä kauhukohtauksia ei myöskään tarvitse pelätä, sillä aaveista huolimatta, kirja ei ole mielestäni lainkaan pelottava. Aaveet ovat hyväntahtoisia ja minäkertojana toimivan Lenan tapa kertoa heistä on rauhoittava.

Jokin aika sitten luin Matilaisen kirjan Kunnes kuulen niiden tulevan ja vaikutuin hänen lorumaisesta ja upeasta tyylistään. Hullu koira on hänen esikoiskirjansa, eikä tästä voi olla pitämättä. Suosittelen lämpimästi.


Lue myös: Kunnes kuulen niiden tulevan

Hullu koira, 2015
Haamu
Kannen kuvat: Iva Rebova
s. 139
Arvostelukappale

Cecilia Samartin: Señor Peregrino

Jamilet syntyy Meksikossa selässään valtava syntymämerkki. Hänen kotikylänsä on pieni, eikä ihmiset ymmärrä mikä nuoren naisen selässä oleva merkki on. He uskovat sen olevan jotain pahaa ja pian Jamilet on syrjitty ja yksinäinen. Kun Jamiletin äiti kuolee, ei hänellä ole enää syytä jäädä Meksikoon muiden arvostelevien katseiden alle. Hän päättää lähteä Yhdysvaltoihin, vaikka se on laitonta.
Yhdyvaltoihin päästyään Jamilet muuttaa tätinsä luokse ja saa pian työpaikan. Työpaikka on läheisessä mielisairaalassa, jossa hänellä on hoidettavanaan ainoastaan yksi potilas. Señor Peregrino on espanjalainen mies, joka ei tunnu tulevan toimeen kenenkään kanssa. Jamilet kuitenkin ystävystyy vanhan herran kanssa ja kuulee tämän uskomattoman tarinan.

Señor Peregrino on ensimmäinen osa Peregrino -trilogiasta.
Señor Peregrinossa kerrotaan kahta tarinaa vuorotellen. Näistä on vaikea päättää kumpi on mielenkiintoisempi. Jamiletin tarina on ehkä jännittävämpi, mutta myös Peregrinon tarina on mukaansatempaava. Tarinat kulkevat hyvin yhdessä ja sopivan pituisina pätkinä. Molemmat tuntuvat olevan yhtä tärkeässä roolissa kirjassa.

Kirjassa oli paljon ennalta-arvattavia tapahtumia, mutta silti mukana oli riittävästi jännitettävää ja odotettavaa. Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitti oli suuressa roolissa kirjassa, joten Meksikon ja Yhdysvaltojen lisäksi myös Espanjaan Samartin vie lukijan. Tämä sopii minulle paremmin, kuin hyvin. Espanjasta on aina mielenkiintoista lukea.

Kauneus, niin sisäinen, kuin ulkoinenkin on kirjan yksi suurista aiheista. Tämä ei kuulosta suurelta aiheelta. Yllättävän paljon kirjassa kuitenkin oli tapahtumia, jotka johdattivat aiheen jotenkin kauneuteen tai johtuivat kauneudesta.


Señor Peregrino, (Tarnished Beauty, 2008)
Bazar
Suom. Tiina Sjelvgren
s. 383

J.K. Rowling: Harry Potter ja salaisuuksien kammio

Harry Potterin kamala kesäloma Dursleyn perheen luona päättyy viimein ja on aika palata Tylypahkan velhokouluun. Potterin paluu kouluun ei kuitenkaan suju ongelmitta. Omituinen kotitonttu ilmestyy Potterin luo ja vaatii tätä jäämään pois koulusta, mihin Potter ei suostuisi mistään hinnasta.
Kun Potter ystävineen on lähdössä kouluun, ei hän jostain syystä pääse kouluun vievän junan kyytiin. Hän jää ihmeissään ystävänsä Ron Wesleyn kanssa asemalle, kun muut matkaavat kohti koulua.
Ronilla on idea, jonka avulla pojat pääsevät lopulta kouluun. Koulun ilmapiiri on muuttunut viime lukukaudesta ja pelottavia asioita alkaa tapahtua.

Harry Potter ja salaisuuksien kammio on Harry Potter -sarjan toinen osa.
Harry Potterin velhomaailmaan oli yllättävän mukava palata. En lue kovin paljoa fantasiaa, mutta Rowling on luonut upean maailman loistavien hahmojen ympärille.

Kirja oli täynnä mielikuvituksellisia ja jännittäviä hahmoja, paikkoja ja tapahtumia, joiden pariin haluan palata taas pian. Salaisuuksien kammiossa oli paljon hauskoja kohtauksia, vaikka juoni muuten olikin jännittävä. Tylsää hetkeä ei Potterin parissa tullut, vaan juoni liukuu vauhdikkaasti eteenpäin. Jännitys jakautuikin tässä kirjassa mukavasti koko kirjalle, eikä niin loppupainoitteisesti, kuin Viisasten kivessä.

Salaisuuksien kammio ottaa kantaa minusta paljon enemmän, kuin viisasten kivi. Velhojen syntyperää ja taloudellista tilannetta pohditaan rankasti. Rikkaus ja köyhyys, sekä puoliverisyys ja puhdasverisyys ovat isossa roolissa. Potter ystävineen selviää kaikesta kiusaamisesta ja vertailusta kuitenkin ystävyyden avulla. Harryn, Ronin ja Hermionen ystävyys onkin vahvistunut nopeasti ja kolmikko on loistava toisiaan täydentävine luonteenpiirteineen.


Harry Potter ja salaisuuksien kammio, (Harry Potter and the Chamber of Secrets, 1998)
Tammi, 1999
Suom. Jaana Kapari
s. 365

Tuulia Matilainen: Kunnes kuulen niiden tulevan

Meidän tuntemaa maailmaa ei enää ole. Maailma on tuhoutunut, mutta vanhan maailman raunioista on syntynyt uusi. Ihmiset eivät tiedä menneestä paljoakaan. Tieto entisestä todellisuudesta on kuollut entisten sukupolvien mukana.
Hanka-Marikki on uuden maailman mahtava parantaja ja näkijä. Vuosia hän odottaa nuorta naista saapuvaksi. Hän on naisen näyssään nähnyt ja tietää tämän saapuvan. Viimein nainen saapuu sekoittamaan Hanka-Marikin ja tämän pojan rauhaisaa elämää.

Kunnes kuulen niiden tulevan on upeasti kirjoitettu pieni kirja. Kaksi täysin erilaista tyyliä vuorottelevat kirjan kerronnassa. Uudelleen syntyneen maailman puhetyyli on kaunista luettavaa. Hieman Kalevalakin siitä tuli mieleeni.

Tätä kirjaa lukiessa ei heti uskoisi, että kirjan tapahtumat sijoittuvat tulevaisuuteen. Tuntuu enemmän siltä, kuin ihmiset olisivat palanneet kauas menneisyyteen. Ihmiset ovat ja elävät luonnon lähellä ja kunnioittavatkin luontoa ja kaikkea mitä se tarjoaa.  Kunnes kuulen niiden tulevan on suosittelun arvoinen kirja. Uusi maailma ja pienet palat menneestä maailmasta yhdistyivät loistavaksi kokonaisuudeksi. Tuhoutunut maailma oli pienessä roolissa kirjassa, mutta riittävästi paljastettiin kuitenkin. Kirjan sivuilta löytyy myös tarinaan sopivia mystisiä kuvia.

Luonto, loihtiminen, rohdot ja uskomukset oli kaikki kuvailtu upealla tavalla. Matilainen on luonut kirjaan lorumaisen tyylin, joka sopii kirjaan erinomaisesti. Vaikka yleensä en tänne laitakaan katkelmia kirjasta, teen nyt poikkeuksen, sillä kirjan kirjoitustyyli tarvitsee pienen esittelyn.

"Aamulla oli naapurituvan akka lapsen yksinään huutamasta löytänyt, nälässään kärsimässä. Mistään eivät emoaan löytäneet, ja niin viimein tulivat minulta apuja hakemaan, kun eivät yöhön halunneet imeväisen emon jäävän, yökylmään kohmettuvan, metsänlumoukseen jähmettyvän."

Tästä lähtien onkin seurattava Matilaisen tuotantoa. Aiemmin häneltä on ilmestynyt kirja nimeltä Hullu koira. Kuulostaa mielenkiintoiselta sekin.


Kunnes kuulen niiden tulevan, 2017
Hexen Press
S.128
Kansikuva: Richard Moult (In The Heart Of The Wood)
Arvostelukappale