keskiviikko 2. toukokuuta 2018

Raija Oranen: Maan aamu


Hepojärven kylässä, Hästsjögårdin kartanossa soittimet ja laulu soi ympärillä vallitsevasta kaaoksesta huolimatta. Maan aamun tarina alkaa vuonna 1910 ja jatkuu 1918 -vuoden loppuun. Hästsjögårdin asukkaat haaveilevat itsenäisestä suomesta, ainakin suurin osa. Itse kartanon omistaja paronitar Marie-Louisa von Silbersee puhuu edelleen Venäjän puolesta, kun Gustav Malm lähettää kasvattinsa Henrik Gäddvikin Saksaan jääkärikoulutukseen.
Henrikin palatessa koulutukseltaan, ei vastaanotto Suomessa enää ole odotetunlainen, sillä he saavatkin venäläisten lisäksi vastaansa myös suomalaisia, kuten Henrikin oman veljen, joka on liittynyt punaisiin.

Maan aamu aloittaa Maan aamu -sarjan.
Kirja keskittyy lähinnä Hästsjögårdin kartanoon ja sen asukkaisiin. Heidän menojensa kautta kerrotaan aika yksinkertaisesti ja selkeästi Suomesta ennen sisällissotaa ja sen aikana. Maan aamussa elämää tuona aikana kuvataan arkirutiinien kautta, eikä sotaa ja kuolemaa paljon nähdä. Mielenosoitukset ja kapinat katsotaan myös sivusta, eikä Saksan jääkärikoulutukseenkaan mennä Henrikin mukana. Tapahtumien kulusta kuullaan kuitenkin tarpeeksi ja lukija pysyy kokoajan ajantasalla Suomen tilanteesta.

Henrikin jääkärikoulutuksesta tuleekin kirjaan yksityiskohtia hieman erikoisella tavalla, sillä ne kerrotaan näkyjen kautta, eikä se sopinut kovin hyvin kirjan tyyliin. Näkyjä ja kummituksia olikin sitten yritetty saada kirjaan muutenkin, mutta minusta ne kohdat hyppäsivät aina silmille, sillä ne eivät istuneet tarinaan. Muuten niin vakava-aiheinen ja aito kirja, ei olisi kummituksiaan kaivannut.

Maan aamu vaikuttaa lukemisen arvoiselta sarjalta, ainakin tämän ensimmäisen osan perusteella. Hästsjögårdin kartanon monipuolisten asukkaiden parissa ei käy aika pitkäksi. Kartanon asukkaista, sen työntekijöistä ja alueella asuvista asukkaista on luotu tarina, josta löytyy kannattajaa punaisiin, valkoisiin ja vähän kaikkeen muuhunkin.


Maan aamu
Teos
ilmestyi ensimmäisen kerran: Gummerus, 1995
Kannen maalaus: Gunnar Berndtson (Morsiamen laulu, 1881)
s. 653

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti