lauantai 15. kesäkuuta 2013

Maria Lang: Kuoleman aaria


Drottningholmin teatteri esittää Mozartin Cosi fan tutte -oopperan. Oopperaa odotetaan innolla, sillä orkesteria johtaa kuuluisa Mattias Lemming. Harjoitukset alkavat hyvin, mutta pian tunteet kiristyvät esiintyjien välillä. Esiintyjien välillä on paljon säpinää, joka hankaloittaa toimeen tulemista yhdessä. Myös harjoituksia seuraavan Puck Buren ja Mattias Lemmingin välillä tuntuu kuohahtelevan.
Ensi-ilta onnistuu kuitenkin loistavasti, kukaan ei vaan aavista, ettei seuraava näytös ala hyvin yhden esiintyjän puuttuessa.

Luin nyt ensimmäistä kertaa Maria Langia. Langin kirjoista sanotaan, että ne ovat Agatha Christien kaltaisia dekkareita, mutta omasta mielestäni Kuoleman aariassa ei ollut oikeastaa paljoakaan samaa, kuin Christiessä. Alku vaikuttaa mielenkiintoiselta. Henkilöitä esitellään melko tarkasti ja ajattelin, että tämän takia olisi helppo sitten myöhemmin alkaa arvailemaan rikoksen tekijää ja loppuratkaisua. Kun rikos lopulta tapahtui, oli kirjaa enää melko vähän jäljellä, eikä minulle tämä kirja tarjonnut seurattavia johtolankoja. Ratkaisu tapahtui nopeasti ja oikeastaan vain Christer Wijkin omassa päässä. Olin hieman pettynyt tähän, mutta täytyy myöhemmin lukea, joku toinen Langin kirja, jos se vaikka antaisi myönteisemmän kuvan.
Kirjan alussa on henkilöluettolo, joista en ole koskaan oikein tykännyt, sillä kyllähän noihin henkilöihin ehtii perehtyä kirjassa ihan tarpeeksi.

Omaksi lempihahmokseni nousi ujo laulaja Daga  Fors. Puck Bure ja Christer Wijk ovat tärkeitä henkilöitä monissa Langin kirjoissa, joten heihin tulen varmasti törmäämään uudestaan, kun Langia taas luen.
Loppuratkaisu ei ollut mitenkään järisyttävän yllättävä, sillä muut vaihtoehdot olisit olleet melko ennalta-arvattavia.
Joten ei tämä kirja mielestäni Christien tasolle yllä, mutta oli se silti mukavan nopea, helppo ja varmasti hyvä kirja päiville, jolloin ei jaksa paljoa miettiä.


Kuoleman aaria (Se, Döden pä dig väntar, 1995)
Gummerus, 
Suom. Ritva Huhtala
s.248
Kannen suunnittelu: Susanna Koivuneva
Sivujen 7 ja 8 kuvat: Kai Hornung

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti