perjantai 30. tammikuuta 2015

Carlos Ruiz Zafón: Marina



Óscar Drai lähtee sisäoppilaitoksesta harhailemaan lähiseuduille. Hän törmää kissaan, jota seuraa vanhalle ränsistyneelle kartanolle. Óscar tutustuu talossa asuvaan perheeseen, johon kuuluu vain kaunis Marina, sekä tämän isä.
Marina johdattaa Óscarin hautausmaalle, jossa he näkevät, siellä säännöllisesti vierailevan mustiin verhotun naisen. He alkavat selvittää naisen tarinaa ja ovat pian mukana vaarrallisten salaisuuksien täyttämässä tarinassa Barcelonan synkillä kaduilla.

Odotukseni olivat suuret, kun aloin lukemaan Marinaa, sillä Zafónin Tuulen varjo on lempikirjani. Zafón ei pettänyt tässä vanhemmassakaan kirjassa. Tunnelma oli yhtä upean käsin kosketeltava, kuin Tuulen varjossa ja sen jatko-osissakin. Marina tosin oli huomattavasti lyhyempi tarina, joten Barcelonan sateisilta kaduilta joutui poistumaan melkein yhtä nopeasti, kun sinne pääsikin.

Marina oli loistava. Zafón osaa kirjoittaa kirjoja, joiden tarinat uppoavat täysin varsinkin minuun, koska rakastan synkkiä ja sateisia maisemia. Koskaan ei tiedä mitä Barcelonan kaupungin varjoihin kätkeytyy. Juuri tämän salaperäisen tunnelman takia jaksan Zafónin kirjoja hehkuttaa päivästä toiseen. Marinassa on paljon samoja piirteitä, kuin Tuulen varjossakin, vaikka tämä onkin huomattavasti kevyempi versio, mutta minua ei samankaltaisuus haittaa, sillä juuri tästä tyylistähän minä pidän.

Kirjan tapahtumat sijoittuivat ympäri Barcelonaa ja jos Barcelonasta enemmän tietäisi, olisi maisemat varmasti aika tutun kuuloisia, sillä kirjassa mainitaan paljon paikkoja nimeltäkin, niin kuin muissakin Zafónin kirjoissa.

Kirja on tarkoitettu nuorille-aikuisille, mutta itse en olisi tätä kovin nuorena varmaan edes uskaltanut lukea, sillä kirja nostatti ihon kananlihalle, pelottavavilla kohtauksillaan. En siis aikuistenkaan lukijoiden kannata jättää lukematta siinä uskossa, että kirja olisi kovinkaan lapsellinen tai juoni olisi niin ennalta arvattava, kuin monissa nuortenkirjoissa, sillä sitä tämä ei ole.
Jos siis hautausmaat, synkkyys, hämärät kujat, sumuinen Barcelona ja surulliset rakkaustarinat ovat sinun juttusi suosittelen tätä kirjaa.

Lue myös: Tuulen varjoEnkelipeliTaivasten vanki.


Marina, (Marina, 1999)
Otava,
Suom. Antero Tiittula
s.282

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti