torstai 22. helmikuuta 2018

Sophie Kinsella: Hääyöaie


Lottie haluaa naimisiin, mutta hänen poikaystävänsä ei ole asiasta samaa mieltä. Kun odotettua kosintaa ei sitten kuulu, on Lottien mielestä suhdetta turha jatkaa. Lottie yrittää vältellä eron tuottamaa tuskaa ja päättää tavata nuoruutensa rakkauden, joka on ottanut häneen yhteyttä. Entisten rakastavaisten tavatessa kaikki tuntuukin järjestyvän. Mies kosii ensimmäisillä treffeillä ja pariskunta on täysin varma ikuisesta rakkaudesta.
Lottien juuri eronnut sisko Fliss kauhistuu kuullessaan hääuutiset ja päättää estää sikoaan tekemästä taas yhtä suurta virhettä. Lottie uuden miehensä kanssa ehtii kuitenkin karata upealle häämatkalle, eikä Flissin auta, kuin yrittää parhaansa mukaan estää pariskuntaa sinetöimästä liittoaan. Seurakseen matkalle hän saa sulhasen bestmanin, toisiin ajatuksiin tulleen Lottien ex-miehen. sekä loistavalla mielikuvituksella varustetun poikansa.

Hääyöaie on hauska ja kommelluksien täyteinen hömppäkirja. Ei ehkä ihan Kinsellan parhaimmistoa, sillä onhan tämä erittäin ennalta-arvattava ja juoni tuntui kaipaavan jotakin lisää, sillä välillä kirja toisti itseään. Alun haukat jutut ei naurattanut enää loppua kohden yhtä paljon. Tämä on sellainen kunnon aivot narikkaan kirja, jossa ei edes tasoitukseksi oteta yhtäkään asiaa kovin vakavasti.

Lottien huima häätouhu ja karkaaminen Kreikan saaristoon, ei siis tehnyt kovin suurta vaikutusta yllätyksellisyydellään, mutta sen sijaan minun lukukokemustani piristi Flissin luvut. Fliss olikin hahmona huimasti yllätyksellisempi ja milenkiintoisempi ja vaikka Lottie nyt olikin päähahmo, odotin Flissistä kertovia kohtauksia enemmän. Flissin poika ansaitsee myös erityismaininnan, sillä hän piristi myös kirjaa valloittavalla luonteellaan. Yhdessä Fliss ja Noah järjestävätkin kirjan hauskimmat kohtaukset.

Tuttuun Kinsellan tyyliin kirjassa oli paljon rakkautta, ystävyyttä ja kohellusta.


Hääyöaie, (Wedding Night, 2013)
WSOY, 2014
Suom. Aila Herronen
s. 389

maanantai 19. helmikuuta 2018

Alan Bradley: Piiraan maku makea


11 -vuotias Flavia de Luce asuu isänsä ja kahden siskonsa kanssa Englannin maaseudulla, suvun kartanossa Buckshawissa. Flavia on ovela ja viisas tyttö, joka viihtyy erityisesti kemian parissa. Hänen upea laboratorionsa mahdollistaa monien haaveiden toteuttamisen, sillä siellä hän voi harjoitella myrkkyjen keittämistä ja teettää mitä jännittävempiä kokeita.
Eräänä aikaisena aamuna Flavia kohtaa puutarhan kurkkupenkissä omasta mielestään hyvin mielenkiintoisen näyn. Flavia löytää nimittäin kuolleen miehen ja päättää selvittää mitä tälle on tapahtunut.

Piiraan maku makea on ensimmäinen osa Flavia de Luce -dekkarisarjasta.
Olen katsellut tätä sarjaa jo pidempään ja lukenut paljon kehuja sarjasta, mutta nyt viimein tartuin itse tähän kauniskantiseen ensimmäiseen osaan. Kaksi seuraavaakin osaa odottaa jo hyllyssä ja eiköhän ne jossain vaiheessa luettua tule, vaikka tässä kirjassa muutama asia häiritsikin.

Piiraan maku makea on helppolukuinen ja etenee nopeasti. 1950-luvun Englannin maaseutu kiinnostaa myös tapahtumapaikkana. Lapsi rikosten selvittäjänä, ei varsinaisesti ole ihan tuore keksintö, mutta on kiva, että sitä ratkaisua on kokeiltu tälläisessa vähän aikuisempaan tyyliin sopivammassa kirjassa. Muut minulle tutut lapsitutkijat, kun ovat ainakin huomattavasti heppoisempaa ja lapsiystävällisempää tyyliä.

Kirjassa minua ärsyttää Flavia. Hän ei ollut ainakaan tässä ensimmäisessä osassa mielestäni kovin uskottava. En pidä uskottavana, että 11-vuotias lapsi pystyisi toimimaan niin kylmästi tälläisessa tapauksessa. Myös hänen luonteensa ärsytti välillä kirjan edetessä. Flavia on hahmona aika ilkeä ja vaikka hän väittikin siskojaan ilkeiksi, taitaa hän itse kuitenkin olla se ilkein sisko. Myös Flavian kehuminen onnistuneesta työstä oli omituista. Saisiko lapsi tosiaan kehuja sabotoidessaan poliisien työtä ja pihisteltyään johtolankoja. Flaviasta löytyi myös mielenkiintoisia piirteitä, joista oli mukava lukea, kuten hänen harrastuksistaan kemian parissa. Kaikki ei minua tässä nuoressa päähahmossa siis häirinnyt.

Kirjan tunnelman takia tartun varmasti jatko-osiinkin, kunhan vain ehdin. Toivon Flavian kehittyvän ja kasvavan hahmona. Hänen siskoistaan ja Buckshawista lukisin mielelläni myös lisää.


Piiraan maku makea, (The Sweetness at the Bottom of the Pie, 2009)
Bazar, 2014
Suom. Maija Paavilainen
s. 389

keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Karolina Kouvola: Soturit


Soturit on tietokirja, jossa esitellään kuusi historiallista soturiryhmää, berserkkisoturit, assassiinit, temppeliherrat, samurait/ninjat, lakotat ja tugeeni-kuristajat. Kirjassa jokainen näistä soturiryhmistä esitellään noin 50 sivun kokonaisuuksina.

Soturit herätti kiinnostukseni heti ilmestyttyään. Odotin eniten kirjan ensimmäisiä lukuja, jotka kertovat berserkkisotureista, assassiineista ja temppeliherroista. Nämä soturiryhmät kiinnostivat, sillä niistä minulla oli valmiiksi kaikenlaisia mielikuvia ja halusin totuudenmukaisempaa aineistoa. Aiempi tietämykseni kun koostui lähinnä elokuvista ja peleistä. Kirjan luettuani kävi kuitenkin niin, että kiinnostavimmat tekstit löytyivätkin kirjan loppupuolelta, vaikka kaikki aiheet olivat kiinnostavia ja veivät mukanaan.

Paljon tietoa tästä kirjasta saikin, eikä varmasti kaikki jäänyt kerrasta päähän, sillä asiaa ja aiheita oli paljon. Onneksi kirjaan on helppo jälkikäteen palata, vaikka vain jotakin yksittäistä asiaa tarkastelemaan. Minulle tämä kirja oli tarpeeksi kattava kokonaisuus, enkä siis jäänyt kaipaamaan mitään tiettyjä asioita kirjalta sen luettuani. Kouvola on saanut ainakin minun makuuni tarpeeksi yleistä tietoa ja yksityiskohtia tähän kirjaan.

P.S. Soturit on ensimmäinen tietokirja blogissani! (Yleensä en lue tietokirjoja alusta loppuun, joten en myöskään bloggaa niistä.)


Soturit -assassiineista samuraihin
SKS, 2017
Kansi: Timo Numminen
s. 300

torstai 8. helmikuuta 2018

Väinö Linna: Täällä Pohjan tähden alla 1-3


Täällä pohjan tähden alla -trilogia alkaa 1880 -luvulta ja jatkuu 1950 -luvulle saakka. Kirjat käsittelevät monia suuria muutoksia, mutta yksi eniten kirjassa huomiota saava aihe on kansalaissota punaisten näkökulmasta. Kirjan tapahtumat sijoittuvat suurimmaksi osaksi pieneen hämäläiskylään.

Henkilöistä Koskelan perheenjäsenet on kaikissa kolmessa kirjassa pääosissa. Ensimmäisessä kirjassa Jussi Koskela alkaa torppariksi pystytettyään itselleen ja vaimollaan komean mökin suolle, jonka Jussi omin voimin kaivaa ylös. Torppa sijaitsee pappilan mailla. Jussi ja Alma elävät säästeliäästi ja perustavat perheen. Heille syntyy kolme poikaa, Akseli, Aleksi ja Akusti. Perhe ei saa kauaa kuitenkaan nauttia rakentamastaan torpasta rauhassa, sillä pappilaan muuttaa uusi kirkkoherra, joka koventaa pikkuhiljaa vuokraehtoja ja vie osan Koskelan raivaamasta pellosta.
Kylällä tapahtuu samaanaikaan paljon muutoksia ja uudistuksia. Perustetaan kansakoulu, palokunta ja rakennetaan työväentalo. Torppareita häädetään ja erimielisyydet sen kuin lisääntyvät.

Toisessa kirjassa keskitytäänkin enemmän Jussi Koskelan poikiin, etenkin Akseliin, joka on jo varttunut mieheksi ja perustaa omaa perhettään Elinan kanssa. Akseli asuttaa perheensä kanssa nyt isänsä rakentamaa torppaa, jonka hän maksaa veljilleen. Tässä kirjassa tapahtuukin hurjalla vauhdilla paljon asioita. Ensin on maailmansota, joka ei loppujenlopuksi näy Pentinkulmalla suuremmin. Nikolai II syöstään vallasta ja myös Pentinkulmalla alkaa tapahtua. Kyläläiset jakaantuvat entistä tuntuvammin ja pian jo kerätään aseita ja lähdetään Tampereelle rintamalle sotimaan. Akseli on menossa mukana suuressa roolissa ja pikkuveljet tulevat perässä, mutta he ovat enenmmänkin vain mukana taustalla. valkoiset vievät voiton kansallissodassa ja punaiset palaavat koteihinsa tai lähtevät pakoon. Hävinneet kokevat kovan kohtalon. Vankileirit ja ammutuksi tuleminen on monen lopullinen kohtalo.

Kolmannessa kirjassa vankileiriltä vapautettu Akseli jatkaa elämäänsä perheensä kanssa. Hän eristäytyy muista kyläläisistä ja keskittyy työhön. Torppa saadaan lunastettua omaksi ja torppariaika on takanapäin. Myös lisää maata Akseli saa hankittua ja hän aikookin keskittää energiansa saadakseen pojilleen tarpeeksi maata ja tilaa perustaa omat perheet.
Täydellinen rauha ei ole kylään kuitenkaan laskeutunut ja pian alkaa muilutukset, joissa moni kyläläinen saa osumaa. Akselin Poikienkin on aika mennä armeijaan kukin vuorollaan. Kun kylässä muuten alkaisi olemaan mukava elellä alkaa talvisota, jonka rintamalta ilmoitetaan Koskelaankin suru-uutisia. Kirja päättyy jatkosotaan.

Väinö Linna on tehnyt suuren työn ja osannut kuvailla elävästi ja erittäin kattavasti elämää sotien ja muutosten aikana. Näissä kirjoissa ihmiset ja heidän tapansa tuntuvatkin nousevan huomattavasti suurempaan rooliin, kuin sotien tai muiden historiallisten tapahtumien kuvaukset. Kirjoista löytyy suuri valikoima keskenään hyvin erilaisia hahmoja ja tämä mahdollistaa monipuolisen kuvauksen sen aikaisesta elämästä.

Täällä pohjan tähden alla -trilogiasta on erittäin vaikea kirjoittaa, sillä se on niin täynnä asiaa ja tunteita, eli hyvin paljon sisäistettävää. Suosittelen tämän lukemista kaikille. Koko Trilogia on aiheeltaan rankka, eikä se ole mikään nopealukuinen välipalakirja, mutta mielestäni sen parissa vietetty aika palkitaan. Hyvä kirja herättää monenlaisia tunteita ja siinä tämä kirja varmasti onnistuu.

Kyläläisten ilot ja surut tuodaan esiin peittelemättä. Kaunopuheisuus unohdetaan ja asiat kerrotaan lukijalle niin kuin ne on. Monesti kirjan edetessä ainoa ajatus olikin, että ei näin voi käydä. Liian moni hyvä hahmo joutui kokemaan epäreilun elämän ja vielä epäreilumman kuoleman, mutta niinhän se meni oikeastikin. Surullisista kohtaloista kerrottiin niin punaisten kuin valkoistenkin puolelta, vaikka pääasiassa tässä keskityttiin punaisten kokemiin vääryyksiin.


Täällä pohjan tähden alla 1-3
WSOY, 1959, 1960, 1962
Päällys: Alfons Eder
s. 1046

sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Anne Salovaara: Afroditen askelin


Afroditen askelin on nuorille suunnattu novellikokoelma jossa on kymmenen novellia. Novelleissa nuoret kipuilevat kukin oman ongelmansa kanssa. Novellien aiheet ovat keskenään hyvin erilaisia, mutta ne kaikki yhdistyvät jollakin tavalla Kreikan mytologiaan. Kirjan lopusta löytyy epilogi, josta voi tarkistaa mihin mytologian taruun mikäkin novelli viittaa.

Afroditen askelin on nopealukuinen, mutta surullinen kirja. Novellien aiheet ovat aika rajuja, koskettavia ja surullisia. Muutama poikkeus toki tästäkin löytyy ja novellit Jäätelökesä, Jalanjälkipolku ja Afroditen askelin keventävät hiukkasen kokoelman synkkää tunnelmaa.
Monen novellin loppu on jätetty lukijan itse tulkittavaksi. Kovin vaikeita päätelmiä ei kuitenkaan lukijan tarvitse tehdä, sillä tarinat aukeavat riittävästi.

Kirjan lopusta löytyvä Epilogi tuli minulla tarpeeseen, sillä en osannut kaikkia novelleja yhdistää Kreikan mytologiaan. Osaa en edes epilogista tarkistamisen jälkeen, joten päädyin googlettelemaan. Suosittelen lukemaan kaikki novellit ennen epilogin kurkkimista. Etenkin Yhteydenpitoa ja 99 kertaa ja enemmän voivat muuten jäädä ilman suurta yllätystään. Näissä kahdessa novellissa oli nimittäin mielestäni suurin samankaltaisuus mytologisen innoittajansa kanssa.

Tämä kirja sopii loistavasti myös sellaisille lukijoille, jotka eivät ole millään tavalla kiinnostuneet Kreikan mytologiasta. Tarinat eivät pyöri mytologian ympärillä Afroditen askelin novellia lukuunottamatta.


Afroditen askelin
Nordbooks, 2017
s. 133
Kannen suunnittelu: Jenina Törmänen
Arvostelukappale